Voitelu ja liitto

 Olisi jo aika huomioida että det blir vinter nog. 

Jallu eli akkoinensa kaukana kirkonkylästä. Kaikki oli hyvin mutta arjen sietokyky oli ajoittain koetteella. No Jalluhan oli Hjalmar joten hän osasi konstit. Merillä oppii yhtä sun toista. Teki sitten asiaa kylille ja sanoi käyvänsä vain, jonkin syynkin sanoi epäselvästi.

Vaimo tiesi kuinka siinä käy ja vaikeni viisaasti mutta kasvot kertoivat mitä mielessä oli, siks'ei Jallu niihin vilkaissutkaan, viisaasti vaieten vaimonsa esimerkin mukaan.

No siellä oli miehiä, kirkonkylällä. Kirkonkylä, miehiä, Jallu ja viinapulloja. Asiat olivat kuten niiden tulee olla ja kotiin muutamaa päivää myöhemmin palattuaan meni Jallu ottamaan myrskylyhdyn mukaansa liiteriin ja aloitti klapien teon. Yötä riitti ja aamulla kun jo näki verkolle lähteä tuli vaimo kiukkuisena vääntämään liekin pienemmälle ja sanoi: Sinä senkin tuhlari, näkee sen nyt ilman valuöljyäkin! 

Jallu siihen: Det blir vinter nog.